Miten ajoittaa sairaalaan siirtyminen synnytyksen ollessa käynnissä? Mistä tietää milloin lähteä? Mitä jos meneekin liian aikaisin? Mitä jos ei ehdikään perille?
Ymmärrän ihan todella hyvin, että tällaiset kysymykset pyörivät synnyttäjien, ja etenkin ensisynnyttäjien mielessä, ja saattavat myös tuoda odotukseen ylimääräistä stressiä. Uutisotsikot moottoritien varrella tai sairaalan aulassa tapahtuneista synnytyksistä eivät varsinaisesti auta asiaa. Moni miettii myös, että liian aikaisinkaan ei haluaisi sairaalaan mennä, ettei sieltä käännytetä takaisin kotiin. Matka kotoa sairaalaankin vaikuttaa.
Aloitan tämän aiheen purkamisen pohtimalla sitä, miten synnytys käynnistyy ja mitä keho siihen tarvitsee.
Tässä tekstissä jaan ajatuksiani doulan näkökulmasta, joten tämä kirjoitus ei korvaa terveydenhuollon ammattilaisen arviota. Doulana olen synnytykseen valmistautumisen ja henkisen sekä käytännön tuen ammattilainen, en terveydenhuollon ammattilainen. Jos olet epävarma siitä, milloin sinun tulisi lähteä sairaalaan, ota aina yhteyttä omaan synnytyssairaalaasi.
Synnytyksen käynnistyminen on monimutkainen biologinen prosessi, jonka tarkkaa mekanismia ei tunneta. Siihen vaikuttaa moni asia, ja yksi niistä on turvan tunne.
Hypätään hetkeksi eläinmaailmaan. Kuvittele mielessäsi viimeisillään raskaana olevan kauris. Synnytyksen lähestyessä se hakeutuu mahdollisimman rauhalliseen ja suojaisaan paikkaan. Paikkaan, jossa se voi olla rauhassa ja keskittyä synnyttämiseen.
Sama koskee meitä ihmisodottajia.
Synnytys käynnistyy, kun vauva ja synnyttäjän keho ovat siihen valmiita ja kun keho kokee hyvää oloa ja turvaa. Synnytys tarvitsee myös kehon itse tuottamaa oksitosiinia, jota erittyy mm. hyvästä olosta ja turvan tunteesta, joita edistää erityisesti tuttu ja turvallinen ympäristö, oma rauha ja tutut ihmiset.
Synnytys käynnistyy supistuksilla tai lapsivesien menolla. Yleensä synnytys lähtee etenemään hyvin rauhakseltaan. Ensimmäiset supistukset ovat usein säännöllisiä, noin minuutin kestäviä menkkamaisia jomotteluja, joiden aikana voi hyvin vielä nukkua tai jatkaa rauhallisesti arjen askareita. Jos synnytys alkaa lapsivesien menolla, voi olla, että ensimmäiset supistukset ilmaantuvat vasta useamman tunnin päästä. Yleensä ei siis ole kiire mihinkään vaan omaa arkea voi jatkaa normaalisti ja antaa synnytyksen lähteä käyntiin kotona omassa rauhassa. Tällöin myös kehon omat hormonit pääsevät toimimaan optimaalisesti ja synnytys pääsee hyvin käyntiin.
Karkeasti synnytyksen ajatellaan etenevän rauhallisemmasta latenssivaiheesta aktiiviseen avautumisvaiheeseen, ponnistusvaiheeseen ja jälkeisvaiheeseen. (Itse ajattelen, että vaiheita on enemmän, mutta ei pureuduta tässä tekstissä niihin.)
Voidaan kuitenkin ajatella, että synnytyksen etenemiselle ei ole tarkempia sääntöjä tai varmaa kaavaa. Joillakin synnytys voi edetä hyvinkin tasaisesti, mutta yhtä yleistä, ellei yleisempää on, että sillä on aivan oma polkunsa. Supistustiheys ja -voimakkuus voivat vaihdella pitkin synnytyksen, synnytyksessä voi olla taukoja ja tuntemukset voivat vaihdella. Kohdunsuu ei avaudu 1 cm / tunti vauhdilla, vaan avautuminen voi viedä aikaa reilusti enemmän tai sitten se voi avautua 3 sentistä täysin auki 15 minuutissa.
Synnyttäessä kehossa tapahtuu koko ajan jotain. Jos kohdunsuun avautuminen ei etene pitkään aikaan, keho ja vauva työskentelevät jonkin muun asian kanssa. Kaikilla vaiheilla ja tuntemuksilla on tarkoitus.
Jos raskaus on ns. matalan riskin raskaus, eikä synnytyksen käynnistyessä ole ilmennyt mitään poikkeavia oireita tai vuotoja ja vauva liikkuu normaalisti, sairaalaan ei yleensä ole kiire. Voit aina soittaa synnytyssairaalaan ja kätilölle, kun sinusta tuntuu siltä ja keskustella siirtymisen tarpeesta. Luota myös omaan intuitioosi.
Jos kaikki on kuitenkin hyvin, on hyvä huomioida, että liian aikainen sairaalaan siirtyminen voi kuitenkin häiritä, hidastaa tai joskus jopa hetkellisesti pysäyttää synnytyksen. Tämä johtuu siitä, että keho valpastuu uudesta ympäristöstä, ihmisistä ja hajuista. Keho voi myös reagoida ympäristöön aiempien kokemuksien kautta.
Tässä välissä voit palauttaa mieleesi kauriin. Mikäli se näkisi tai kuulisi pienenkin merkin mahdollisesta pedosta, keho valmistautuisi pakenemaan, ja sen supistukset laantuisivat.
Erityisesti, jos olet ensisynnyttäjä, sinulla on yleensä hyvin aikaa kuulostella kehoasi ja supistustuntemuksia. Ensisynnyttäjillä latenssivaihe on usein pidempi kuin uudelleensynnyttäjillä, usein 8–12 tuntia tai vuorokaudenkin (Synnytyksen ensimmäinen vaihe eli avautumisvaihe, Terveyskirjasto). Käytännössä olen kuitenkin doulana kohdannut myös synnytyksiä, joissa latenssivaiheen supistelu on jatkunut useamman vuorokauden ajan. Vaikka se voi kuulostaa hullulta, kannustan omia doulattaviani tässä vaiheessa lepäämään niin paljon kuin mahdollista ja nautiskelemaan, eli tekemään asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja tukevat kehon omaa hormonitoimintaa.
Yleensä, jos synnyttäjä pystyy tekemään normaalisti arjen askareita, keskustelemaan ja ottamaan supistuksia vastaan ilman, että pysähtyy niiden äärelle hengittämään tai käyttämään ääntä, voi hyvin olla edelleen kotona synnyttämässä ja odottaa sairaalaan siirtymisen kanssa. Aktiivisesti ja hyvin käynnissä olevan synnytyksen supistukset vaativat jo keskittymistä ja ne alkavat vetämään mieltä omaan kuplaan. Supistuksia tulee silloin myös säännöllisesti ja usein.
Ainakin silloin, kun
Jos lapsivesi menee, soita synnytyssairaalaan ja kysy heidän ohjeensa sairaalaan siirtymisestä.
Sairaalaan siirtymisessä on hyvä pohtia ja huomioida matkan pituus. Jos synnytyssairaala on monen sadan kilometrin päässä, kannattaa pohtia erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi olisiko lasketun ajan lähestyessä mahdollisuus siirtyä lähemmäs sairaalaa asumaan ja odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Pitkän matkan päässä olevaan synnytyssairaalaan siirtyminen kannattaa ajoittaa mahdollisimman aikaiseen vaiheeseen synnytyksessä. Pitkään autossa istuminen haastavien supistusten kanssa ei nimittäin ole ihan helppo juttu, ja mikäli synnytys etenisikin nopeammin, ehtii varmemmin perille.
Jos synnytyssairaala on lähempänä, voi siirtymistä yleensä odottaa pidempään turvallisin mielin.
Olen kuullut, että moni on myös päätynyt synnytyksen käynnistykseen pitkän välimatkan vuoksi. Haluan muistuttaa, että synnytyksen käynnistyksellä on myös monia riskejä, joita ei valitettavasti välttämättä sairaalassa käydä läpi. Kysy siis rohkeasti käynnistyksen hyödyistä ja riskeistä tilanteessasi, jotta voit tehdä mahdollisimman tietoisen päätöksen. Käynnistykselle tulisi aina olla lääketieteellinen syy, jolloin riskit raskauden jatkamiseen ovat suuremmat kuin itse käynnistykseen liittyvät riskit (Synnytyksen käynnistäminen, Terveyskirjasto).
Kuten aiemmin sanottu, ensisynnyttäjän latenssivaihe on usein uudelleensynnyttäjää pidempi. Uudelleensynnyttäjällä kohdunsuun avautuminen alkaa samanaikaisesti kohdunkaulan lyhenemisen kanssa. Uudelleensynnyttäjä voi jo ennakkoon pohtia aiempaa kokemustaan, saisiko siitä vihiä oman kehon toiminnasta ja tavasta synnyttää. Silti jokainen synnytys on erilainen, ja esimerkiksi kaikki puuttumiset ja lääkkeellinen kivunlievitys sekä vauvan tarjonta vaikuttavat kehon toimintaan synnytyksen aikana. Jos takana on jo yksi tai useampi synnytys, kannattaa huomioida myös aiempien synnytysten nopeus. Jos aiempi synnytys on edennyt vauhdikkaasti, sairaalaan kannattaa lähteä herkemmin, sillä myös seuraava synnytys voi edetä nopeasti.
Matkasynnytykset ovat Suomessa verrattain harvinaisia, mutta niiden määrä on kuitenkin ollut pitkällä aikavälillä kasvussa (Perinataalitilasto 2024, THL). Kerron aina doulattavilleni, että synnytykseen valmistautuessa on hyvä käydä mielessään läpi erilaisia mahdollisuuksia. Jos suunnittelet sairaalasynnytystä, käy mielessäsi läpi tilanne, jossa vauva syntyisikin kotiin tai matkalla sairaalaan. Pohdi etukäteen
Tällainen valmistautuminen on hyödyllistä erityisesti silloin, jos koet, että näin voisi todellakin mahdollisesti käydä. Kun tilannetta on pohtinut ja keskustellut oman tukihenkilönsä kanssa aiheesta etukäteen, on se helpompi ottaa vastaan myös synnytyksen keskellä.
Sairaalaan siirtymisen ajankohtaan vaikuttavat muun muassa:
Jos olet epävarma siitä, milloin sinun kannattaa lähteä, ota yhteyttä omaan synnytyssairaalaasi ja kysy ohjetta.
Miten ajoittaa sairaalaan siirtyminen synnytyksen ollessa käynnissä? Mistä tietää milloin lähteä? Mitä jos meneekin liian aikaisin? Mitä jos ei ehdikään perille?
Aiemmin suorittamani lyhyemmät opinnot vyöhyketerapeuttiseen raskaushierontaan ja käynnistelyhoitoon liittyen saavat jatkoa. Olen aloittanut äitiys- ja vauvavyöhyketerapeutin opinnot! Olen todella innoissani, kun pääsen tulevina kuukausina syventämään osaamistani vyöhyketerapian saralla ja kun voin pian tarjota lempeää hoivaa myös vauvoille....
Synnytykseen valmistautuminen on monelle tiedon hakemista, kirjojen lukemista ja neuvolakäyntejä. Yhä useampi kaipaa kuitenkin rinnalleen kanssakulkijaa, jolle jakaa erilaisia hetkiä raskausmatkallaan sekä saada konkreettisia, yksilöllisiä neuvoja ja vinkkejä juuri omaan tilanteeseen.
